OAJ - yhteinen järjestömme

Olen nyt ollut mukana järjestömme toiminnassa sen eri tasoilla jo yli 15 vuoden ajan. Voin vilpittömästi todeta, että tuo ajanjakso on ollut hyvin tärkeä elämässäni.Tänä aikana järjestömme on myös kouluttanut minua paljon, ja näin olen pätevöitynyt yhä uusiin tehtäviin. Samalla koen myös itse kehittyneeni, ja ajatukseni järjestötyön kehittämisestä ovat löytänet uusia uria. Varmaankin myös omalla aktiivisuudellani on ollut osansa, en ole missään vaiheessa halunnut pysähtyä paikoilleni.

Olen saanut kuluneina vuosina seurata, miten jäsenmäärämme on kasvanut, ja yhä uusia opettajaryhmiä on liittynyt mukaan. Olemme puhuneet paljon siitä, että olemme kaikkien opettajien yhteinen järjestö. Mutta olemmeko sitä aidosti? Vai olisiko tässä suhteessa vielä kehittämisen varaa? Onko kaikilla jäsenillä yhtäläiset vaikuttamismahdollisuudet järjestössämme? Tulevatko kaikkien opettajaryhmien tarpeet yhtäläisesti huomioiduiksi - niin suurten kuin pienienkin? Kysymys kohdistuu sekä edunvalvontaan että järjestötoimintaan.

Yhtäläisten vaikuttamismahdollisuuksien kannalta on joitakin asioita, joita on syytä pohtia. Valitsemme OAJ:n valtuustolle puheenjohtajiston vajaan kolmen viikon kuluttua. Miksi valtuuston puheenjohtajaksi voidaan käytännössä valita vain ns. ysiläinen? Onko tämä todellista demokratiaa? Milloin näemme lastentarhanopettajan valtuuston puheenjohtajistossa? Voiko opettajan taustaryhmä todellakin olla este joihinkin tehtäviin, kuten valtuuston puheenjohtajaksi? Asiaa on ainakin tasa-arvon kannalta todellakin syytä pohtia. Osa näistä vaikutusmahdollisuuksia rajaavista sopimuksista on julkisia, osa enemmän tai vähemmän salaisia, tai hiljaisesti hyväksyttyjä. Minun käsitykseni demokratiasta on se, että kaikilla jäsenillä tulee olla samat mahdollisuudet vaikuttaa. Yhtenäisyyden vahvistaminen on minulle erittäin tärkeä tavoite. Yhtenäisyydellä saamme aikaan sen, että järjestömme on entistä vahvempi yhteiskunnallinen keskustelija ja sivistyspoliittinen vaikuttaja.

Olemme parhaillaan uudistamassa organisaatiotamme siten, että alueyhdistysmalli on lyömässä itsensä lopullisesti läpi. Tällöin on myös rohkeasti uskallettava purkaa vanhoja rakenteita alta pois. Tässä yhteydessä on syytä tarkastella myös valtuustovaalien tulevaisuutta - voisimmeko toteuttaa vaalit jatkossa kokonaan tai ainakin osittain alueyhdistyksittäin? Tuntuu erikoiselta, jos esimerkiksi toimintansa lopettaneet ysi-piirit "herätetään henkiin" neljän vuoden välein vain valtuustovaaleja varten. Asiassa on käynnistettävä selvitystyö ja luotava uusia malleja, joista voimme valita parhaan - tai päätyä nykyiseen, jos se osoittautuu perustelluksi. Joka tapauksessa on mietittävä, miten eri opettajaryhmien yhteisöllisyyttä saadaan kehitettyä huomattavasti nykyistä tiiviimmäksi. Nyt siis purkamaan raja-aitoja, ei ylläpitämään niitä!