Vaalipaneelitunnelmia

Toissapäivänä järjestettiin OAJ:n puheenjohtajaehdokkaiden paneelikeskustelu, jota veti aamu-tv:stä tuttu Lauri Karhuvaara. Myös tulevilla valtuutetuilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ehdokkaille. Paikalla olivat siis uudet valtuutetut ja väkeä OAJ:n toimistosta.

Paneelia ovat blogeissaan käsitelleet ainakin Kari Kinnunen http://www.karikinnunen.blogspot.com/ ja Martti Hellström http://www.pedagogiikkaa.blogspot.com/ Lukekaapa kollegoitten arvioita!

Itse koen olevani etuoikeutettu, kun minulla oli mahdollisuus osallistua tuohon tilaisuuteen. Tilanteesta muodostui hieno, ja varsinkin saamani positiivinen palaute on ollut upea kokemus! Monet kuulijat tutustuivat nyt ensimmäisen kerran minuun "livenä", ja onnistuin mielestäni nostamaan hyvin minulle tärkeitä teemoja esille.

Koska emme olleet saaneet varsinaisia kysymyksiä etukäteen, tilanteesta muodostui tiivis ja hektinen, ja juuri tuollaisessa tilanteessa ihminen on mielestäni aidoimmillaan. Kykeneekö hän reagoimaan riittäävän nopeasti? Ymmärtääkö hän kysymykset oikein? Kykeneekö hän esittämään muutakin, kuin valmiita vastauksia? Miten hän selviää kritiikistä ja yllättävistä kysymyksistä?

Mielestäni erotuin joissakin asioissa muista ehdokkaista. Esitin ajatuksen OAJ:n puheenjohtajasta "tiiminvetäjänä", jonka tehtävä on kyetä luovaan ja innostavaan ajatteluun, ja näin myöskin innostaa muita toimijoita. Hänen on kyettävä näkemään tulevaisuuteen ennen muita. Puheenjohtajan keskeiseksi ominaisuudeksi ei riitä pelkkä "kokemus", varsinkin kun kaikilla ehdokkailla on sitä vähintäänkin riittävästi. Joidenkin ehdokkaiden taustajoukot ovat tässä mielestäni ajautuneet sivuun arvioidessaan tämän riittävän valinnan perusteeksi. Puheenjohtajan tehtävän hallitsemiseen ei tarvita vuosikymmenien hautautumista Akava-talon neuvotteluorganisaation syövereihin. Tärkeämpi ominaisuus on se, että on järjestötyön ohella tehnyt jatkuvasti oikeaa opettajan työtä. Kun on vuosikaudet tehnyt omaa työtään leikkaukset ja säästöt niskassaan, tietää, mistä oikeasti on kyse.

Nostin esille myös järjestömme sisäisen itsekritiikin tarpeen.On varsin turhaa, että jatkuvasti hehkutamme toisillemme, miten erinomaisesti olemme onnistuneet - varsinkin, kun toivomisen varaa on useinkin jäänyt varsin paljon. Paikalliset toimijat nääntyvät paikalliseen sopimiseen ja lisääntyviin tehtäviinsä. Heistä järjestömme tulee olla kiinnostunut. Heihin tulee panostaa, ja luottamuspohjalta valittujen henkilöiden vaikutusmahdollisuuksia tulee korostaa. Muuten motivaatio hiipuu. Tähän kriittiseen ajatteluun eivät muut ehdokkaat mielestäni olleet valmiita.

Mielenkiintoinen episodi oli keskustelu, jossa nostin esille JUKO:n epäonnistumisen yliopistojen sopimusneuvotteluissa. Itselleni ei yliopistojen neuvotteluissa missään vaiheessa riittänyt "torjuntavoiton" tavoittelu. En olisi tähän asiaan enää palannut, ellei Risto Kangas olisi yrittänyt vierittää syytä tai ainakin osavastuuta "OAJ:n saunaan lähteneelle neuvottelijalle". Tosiasia kuitenkin on, että sitä ennen oli tullut selväksi, että neuvottelutulosta ei voi allekirjoittaa, mikäli jonkin ryhmän kannalta keskeiset asiat ovat auki. Nyt kyse oli ikävä kyllä kaiken lisäksi OAJ-läisistä ryhmistä. Miksi tämän myyttisen "saunaan lähteneen neuvottelijan" olisi pitänyt tuossa tilanteessa jäädä käytävälle odottamaan, kun varsinaiset neuvottelijat sulkeutuivat neuvotteluhuoneeseen? Vastuu kuitenkin jäi siinä tilanteessa JUKO:lle, ja siitä olisi mielestäni asianomaisen järjestön edustaja voinut reilusti ottaa täyden vastuun. Kaiketi hänkin on tuona yönä ollut neuvottelijoiden tavoitettavissa?

Moni jäi toivomaan, että paneeli olisi jatkunut vielä hieman pidempään, esimerkiksi parikymmentä minuuttia. Näin olisimme päässeet keskustelemaan syvällisesti myös järjestömme toiminnan kehittämisestä ja uudistustarpeista.