Vaasan puheenjohtajapaneeli

Tiistai-iltana saimme kokea peräti kaksituntisen paneelikeskustelun Vaasassa, ja paikalla olivat kaikki neljä puheenjohtajakisaan ilmoittautunutta. Itse esitin jo avauspuheenvuorossani, että näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että tosissaan ehdokkaiksi on lähtenyt vain kaksi henkilöä, nimittäin minä ja Olli Luukkainen. Kaksi muuta, Risto Kangas ja Päivi Koppanen ovat viettäneet hiljaiseloa ainakin julkiseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa osallistumisen osalta. Päivi vetosi aikapulaan, ja Risto siihen, että hänellä "on vielä opittavaa blogin ylläpitämisessä". Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että jos nyt, vaalikamppailuvaiheessa, ei halua kertoa ajatuksistaan, ei kerrottavaa ilmeisesti ole. Itse en äänestäisi ehdokasta, jonka ajatukset jäävät pahimmassa tapauksessa vain kannattajajoukon argumentoinnin varaan. Viestinnästä ja sen tehostamisen tarpeesta järjestössämme puhuttiin tiistai-iltana muutenkin paljon.

Aiheet keskustelussa olivat pitkälti samoja kuin aiemmissa vastaavissa tilaisuuksissa. Keskustelimme OAJ:n organisaatiosta ja alueellisesta edunvalvonnasta ja toiminnasta sekä siitä, miten yhteisöllisyyttä OAJ:ssa voitaisiin vahvistaa. Puhuimme myös lastentarhanopettajien palkkauksesta ja opettajankoulutuksesta sekä opettajien pätevyysvaatimuksista. Myös puheenjohtajan tehtävät ja puheenjohtajalta vaadittavat ominaisuudet nousivat esille. Näihin kaikkiin olen ottanut jo aiemmissa blogikirjoituksissani kantaa. Itse korostin tällä kertaa sitä, että puheenjohtajalta vaaditaan monipuolista pedagogista osaamista ja pedagogisten kysymysten arviointikykyä - pelkkä edunvalvonnan hallinta ei kerta kaikkiaan riitä. Kysymys tiivistyy siihen, haluammeko moniulotteisen vai yksiulotteisen puheenjohtaja - menneisyyteen katsojan vai tulevaisuuteen katsojan - esiintymiskykyisen innovaattorin vai Akavatalon bunkkerissa istujan?

Yleisöstä nousi esille mielenkiintoinen kysymys: mikä on OAJ:n toimiston ja kentän suhde? Asia on erittäin tärkeä ja ajankohtainen. Minulle on selvää, että sekä edunvalvonnassa, järjestön kehittämisessä että koulutuspolitiikassa kenttä asettaa tavoitteet, ja toimisto toimii niiden mukaan, niitä tavoitteita toteuttaen. Edunvalvonnassa on ollut erittäin ongelmallista, että luottamusorganisaatiomme asettamat tavoitteet ovat pääsääntöisesti jääneet toteutumatta. Siihen voi olla, ja onkin, useita eri tyyppisiä syitä. Aiemmin esitettyjen lisäksi otin esille sen, että jos käy niin, kuten nyt näyttää käyvän, että lähes koko hallitus vaihtuu kerralla, on toiminnan jatkuvuus uhattuna. Kun keskeisistä luottamushenkilöistä suurin osa vaihtuu, toimisto saa tietynlaisen hengähdystauon, kun uudet toimijat vasta opettelevat tehtäviään. Täytyykin toivoa, että keskeisten tavoitteiden jatkuvuus kuitenkin säilyy ainakin muutamia vuosia.

Jälleen kerran palattiin tämän kevään yliopistoneuvotteluihin yleisöltä tulleen kysymyksen myötä. En pysty olemaan syvästi ihmettelemättä, miten tässä asiassa vastuun ottaminen on Risto Kankaalle ylivoimaisen vaikeaa, kun tapahtumien kulku on yleisessä tiedossa. Asia olisi jo unohtunut ja haudattu, jos vastuunotto olisi tapahtunut ensimmäisessä paneelissa kuukausi sitten. Asia olisi kuittaantunut sillä, ja yhdessä olisi voitu todeta, että jatkossa toimitaan huolellisemmin. Mutta kun ei, niin ei. Risto Kangas on valinnut selittelyn, peittelyn ja muiden syyllistämisen linjan. Tällä kertaa Vaasassa syyllisiä olivat JUKO:n omat neuvottelijat, joiden kuulimmekin saaneen sapiskaa toiminnastaan. Kaikki kuitenkin tajuavat, että operatiivinen vastuu on neuvottelujohtajalla, sitä tosiasiaa ei voi kieltää millään. Kuulimme yleisöstä myös, että sopimuksen soveltaminen on osoittautunut vaikeaksi siinä olevien aukkojen ja puutteiden vuoksi, ja tämä tulee työllistämään kenttäväkeämme ainakin seuraavan vuoden. Erittäin harmillista.

Kokonaisuutena tilaisuus oli monipuolinen, koska aikaa keskusteluun oli riittävästi. Itselleni jäi tunne, että sanomani meni perille, kuten aiemmissakin paneeleissa. Toivottavasti yleisö nautti näkemästään ja kuulemastaan.