Parempia aikoja odotellessa

Kirjoitan tätä aikana, joka on poikkeuksellinen. Pandemia on tuonut myös suomalaisten arkielämään aivan uudenlaisia haasteita ja epävarmuutta tulevaisuudesta. On todella valitettavaa, että maassamme joudutaan edelleen korkeita tartuntalukuja ja terveydenhuollon resursseja kuluu koronanpotiladen hoitoon jonojen kasvaessa muilla avun tarvitsijoilla.  Onneksi kuitenkin tämänpäiväisten tietojen mukaan vain 11 % suomalaisista harkitsee vakavasti, että jättäisi rokotuksen ottamatta. Tässä on siis mahdollisuudet sille, että paremmat ajat ovat tulossa. 

Kun tartuntatilanne on lopulta saatu hallintaan, huomio keskittyy jälleen kuntien päätöksenteossakin jokapäiväisiin asioihin. Oman kotikunnan talous on pidettävä tasapainossa. Tähän on kyettävä nostamatta kuntalaisten verorasitusta enää yhtään. Espoolaisia huolestuttavat ruuhkamaksujen kaltaiset ”piiloverot”, joita suunnitellaan nostamaan jälleen kerran liikkumisen kustannuksia. Pysäköinti on tehty maksulliseksi suuressa osassa Espoota. Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa tieliikenteen kustannuksista jo nyt yli puolet on erilaisia veroja. Kuulostaako hyvältä? Myös kiinteistöveron korottamista nostetaan esille koko ajan, vaikka jo nyt asumisesta joudutaan maksamaan todella paljon. Kiinteistövero nostaa asumisen kustannuksia myös välillisesti esimerkiksi asumistukimenojen kasvuna. Kuulostaako hyvältä? Espoon kunnallisveroprosentti on onneksi pystytty pitämään maltillisena. Tämä on tärkeää siksi, että kotikaupunkimme houkuttelevuutta asuinkuntana ja yritysten kotipaikkana tulee lisätä – nythän suunta vaikuttaa huolestuttavalta.

Lapsille ja nuorille on tarjottava hyvät eväät tulevaisuuteen. Koulu kasvattaa sivistyneitä kansalaisia. Sivistys lähtee varhaiskasvatuksesta ja kouluista. Hyvä koulu lähtee siitä, että niin oppilaiden kuin opettajienkin työolot ovat kunnossa. Espoolaisten opettajien on voitava kokea, että kaupunki on hyvä työnantaja. Se tarkoittaa terveellisiä koulurakennuksia ja sellaisia opetusvälineitä, joita uudet opetussuunnitelmat edellyttävät - sekä koulutusta niiden käyttöön. Unohtamatta sopivan kokoisia opetusryhmiä ja koulujen turvallisuutta. Näissä asioissa ratkaisevia eivät ole valtavat lisämenot tai kauniit otsikot. Myöskään pakko ei ole hyvä motivaattori. Nykyisen hallituksen tekemä oppivelvollisuuden pidennys ja maksuton toinen aste ovat juuri tällaisia ”kauniita otsikoita”. Kyseessä ovat arviolta 129 miljoonan euron lisäkustannukset vuodessa. Eli yli miljardi euroa vuosikymmenen loppuun mennessä. Näistä rahoista suuri osa tulee menemään hukkaan. Opetusministerimme on useaan kertaan luvannut, että kulut korvataan kunnille täysimääräisesti. Mistäköhän johtuu, että tehtyjen kyselyjen mukaan yli 90% Suomen rehtoreista ei usko tähän lupaukseen? En usko siihen itsekään. Vaikka tämä toteutuisikin lyhyellä tähtäimellä, pidemmässä tarkastelussa kyseessä on perusopetukseen kohdistuva kustannusten leikkaaminen, koska jostakin rahat on otettava. Eli juuri se asia, josta edellinen hallitus pidättäytyi. Siksi Kokoomus on esittänyt, että tukea pitää kohdentaa sinne, missä sitä oikeasti tarvitaan: syrjäytymisen ehkäisemiseen jo peruskoulussa ja niiden toisen asteen opiskelijoiden tukemiseen, jotka oikeasti sitä tarvitsevat. 

Parempia aikoja siis saadaan odotella monella rintamalla.