Mistä työelämässä kiikastaa?

Minulla oli eilen hieno tilaisuus olla kutsuttuna Akavan 60-vuotisjuhlaseminaariin, jossa kuulimme huippuluokan paneelikeskustelun otsikon mukaisesta aiheesta. Panelistit olivat perheyritysten liiton puheenjohtaja Anne Berner, Akavan edunvalvontajohtaja Minna Helle, eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen ylilääkäri Seppo Kettunen sekä FT, konsultti Pentti Sydänmaanlakka. Seminaarin avauspuheenvuoron piti Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen, ja hänen esille ottamansa teemat antoivat paljon ajattelemisen aihetta. Vaikka työssä on mahdollista jatkaa 68-vuotiaaksi saakka, se jää monelle unelmaksi, sillä 1/3 suomalaisista päätyy sairausperusteiselle eläkkeelle - keskimäärin 52-vuotiaana. Jaksamisongelmat työyhteisöissä kasvavat, ja johtamisessa on paljon parantamisen varaa - mutta alaisosaamistakin tarvitaan. Vakavan työuupumuksen lisääntyminen on indikaattori, joka kertoo suurista ongelmista työelämässä.

Paneelikeskustelussa keskeiseksi teemaksi nousi lukuisien yleisökysymysten myötä johtaminen. Pentti Sydänmaanlakka huomautti johtamisen olevan asia, jota koko työyhteisön tulisi yhdessä tehdä. Minna Helle arvioi johtamiskulttuurin jämähtäneen laajalti vuosikymmenien takaiselle tasolle, jossa esimiehet polttavat ensin itsensä loppuun, ja sen jälkeen palaa koko työyhteisö työntekijöiden voidessa huonosti. Seppo Kettusen arvion mukaan hyvällä johtamisella voidaan luoda työhyvinvointia, koska työntekijöillä on tarve kokea arvostusta esimiehen taholta. Kommentti, jonka mukaan johtamistaidot eivät ole kadoksissa, vaan hukassa, tuntui uppoavan yleisöön. Tämän kommentin lausujaa tosin en muista.

Ammattiyhdistysväkeä kiinnosti yleisökysymys, joka suunnaattiin Minna Helteelle: Mitä ammattiyhdistysliike voi tehdä hyvän johtamisen puolesta. Helle korosti koulutuksen merkitystä, mikä olikin hyvä ajatus. Mielestäni Helteen ajatus jäi kuitenkin puolitiehen, sillä juuri ne esimiehet, jotka eniten tarvitsisivat johtamistaidon koulutusta, eivät koulutukseen lähde. He näet ovat täynnä uskoa omiin kykyihinsä, ja turvautuvat yleensä autoritääriseen johtamiseen, jossa päätöksiä ei perustella, tai ne perustellaan jollakin itseään ylemmällä auktoriteetilla. Työntekijä, joka uskaltaa tuon kyseenalaistaa, joutuu taatusti jollakin tavalla esimiehen häiritsemäksi omassa työssään. Tällainen esimies ei johda alaisiaan joukkojensa keskuudesta, vaan edestä, jota tapaa erityisesti Anne Berner kritisoi.

Uupunut työntekijä ei jaksa jakaa omaa älyllistä aktiviteettiaan, ja oman työn hallinta katoaa. Tässä yhteydessä Sydanmaanlakka pohti, voidaanko ylipäätään erottaa työhyvinvointi ja hyvinvointi? Enemmänkin pitäisi puhua kokonaiskuntoisuuden käsitteestä. Minna Helteen mukaan keskeistä olisi ongelmien tunnistaminen, ei oireiden hoitaminen. Jo 750.000 suomalaista, eli noin neljäsosa aikuisväestöstä, käyttää masennuslääkkeitä. Helteen analyysi oli surullista kuultavaa: työterveyshuolto määrää lääkkeitä, jonka jälkeen työntekijä lähetetään takaisin työpaikalle, jossa mikään ongelma ei muutu. Lääkkeeksi Helle tarjosi aitoa arvokeskustelua työpaikoille - mielestäni loistava ajatus - mutta harvassa työpaikassa todella saavutettavissa. Johtaminen kun on palavereissa istumista, jonka jälkeen muulle ei enää olekaan aikaa.

Lopuksi panelistit saivat esittää omat arvionsa siitä, miten jaksaisivat työelämässä 68-vuotiaiksi saakka. Yksikään panelisti ei ottanut esille työstä maksettavaa rahallista korvausta, vaan arvot olivat aivan muita: kannustava ja eheä työyhteisö, älyllisiä haasteita tarjoava työ, oman työn hallinnan tunne, työmäärän sovittaminen omaan jaksamiseen. Loistavia ajatuksia, joista kiitos panelisteille!

Loppupuheenvuorossa pääministeri Mari Kiviniemi pohtia teemaa "hyvinvointia työstä". Ajatukset olivat hyviä: tarvitsemme keinoja masennuksesta johtuvan työkyvyttömyyden saamiseksi hallintaan, työterveyshuollon on kyettävä puuttumaan ongelmiin, sillä sairausloma puuttuu vain seurauksiin, mutta ei hoida syitä. Jälleen palattiin johtamisen teemaan, kuten tämän päivän Helsingin Sanomatkin uutisoi. Pääministerin mukaan huono johtaminen on keskeinen este työurien pidentämiselle, ja johtamisen taidot pitäisikin olla suoritettuna kaikissa opinnoissa johtamistaidon opintojakson avulla. Mielestäni aivan erinomaista, mutta johtamistaitoa tulee myöskin pitää yllä koko työuran ajan, mikäli on esimiestyössä. Muutoin huonon johtamisen aiheuttamat lukuisien työntekijöiden kärsimykset eivät tule päättymään.