Helsingin Sanomien mielipidesivulla 30.10.2011 julkaistu mielipidekirjoitukseni.
AMMATTIYHDISTYSLIIKETTÄ TARVITAAN
Mika Koskinen esittää kirjoituksessaan (HS Mielipide 22.10.2011) kapea-alaisen käsityksensä ammattiyhdistysliikkeestä väittäen sen olevan lähinnä johtajiensa motiiveihin perustuvaa teatteria. Itse parikymmentä vuotta toiminnassa erilaisissa luottamustehtävissä mukana olleena en millään voi tunnistaa omaa toimintaympäristöäni kyseisestä kirjoituksesta.
Ammattiyhdistystoiminta on oleellinen osa modernia yhteiskuntaa, ja sen asema on myös
lainsäädännössä (esim. lakko-oikeus, järjestäytymis- ja kokoontumisvapaus) monin tavoin
määritelty. Pohjimmiltaan kyse on perustavaa laatua olevista, länsimaiseen yhteiskuntaan kuuluvista ihmisoikeuksista. Tiedämme maailmassa olevan myös yhteiskuntia, joissa näitä oikeuksia ei ole, ja kyseisistä yhteiskunnista puuttuvat monet muutkin inhimilliset oikeudet. On myös huomattava, että läheskään kaikki palkansaajat eivät työskentele yrityksissä, vaan julkisella sektorilla, joka toimii monessa suhteessa eri periaatteilla kuin yksityinen yritys, koska kyseessä on yhteisten verovarojen käyttäminen yhteiseksi hyväksi.
Ammattiyhdistystoiminnassa ei ole oleellista lakkojen järjestäminen, vaan aivan muut
asiat. Ensinnäkin moderniin yhteiskuntaan kuuluu oleellisena osana työntekijöiden
oikeusturva ja tasavertainen kohtelu, jota ilman luottamusmiehiä ja työsuojeluorganisaatiota olisi käytännössä mahdotonta ylläpitää.
Toiseksi työntekijöillä on oikeus edellyttää hyvää johtamiskulttuuria, jonka puutteet monissa työyhteisöissä ovat valitettavan ilmeiset. Tämä aiheuttaa yhteiskunnalle huomattavia kustannuksia esimerkiksi työntekijöiden uupumisen myötä. Yhteistyö työnantajien kanssa työjärjestelyjen, työilmapiirikysymysten ja johtamisjärjestelmien kehittämisen alueella ovat sitä yhteistoimintaa, jota lainsäädäntömmekin edellyttää. Kyse on sekä työnantajien että työntekijöiden yhteisestä hyvästä. Vaikka palkkauskysymykset ovat edunvalvonnan ydintä, rinnalle ovat yhä enenevässä nousseet työelämän laadulliseen kehittämiseen liittyvät kysymykset ja haasteet. Vaikka vuosikymmenien kuluessa on saatu paljon aikaan, tekemistä riittää edelleen. On myöskin huomattava, että kaikki tämä perustuu suuressa määrin luottamustehtäviin valittujen toimijoiden henkilökohtaisiin uhrauksiin esimerkiksi omalla vapaa-ajalla.
Pekka Lempiäinen
OAJ:n valtuutettu, OAJ:n hallituksen varajäsen, Akavan hallituksen varajäsen
