Olen nyt ollut mukana järjestömme toiminnassa sen eri tasoilla jo yli 15 vuoden ajan. Voin vilpittömästi todeta, että tuo ajanjakso on ollut hyvin tärkeä elämässäni.Tänä aikana järjestömme on myös kouluttanut minua paljon, ja näin olen pätevöitynyt yhä uusiin tehtäviin. Samalla koen myös itse kehittyneeni, ja ajatukseni järjestötyön kehittämisestä ovat löytänet uusia uria. Varmaankin myös omalla aktiivisuudellani on ollut osansa, en ole missään vaiheessa halunnut pysähtyä paikoilleni.
Olen saanut kuluneina vuosina seurata, miten jäsenmäärämme on kasvanut, ja yhä uusia opettajaryhmiä on liittynyt mukaan. Olemme puhuneet paljon siitä, että olemme kaikkien opettajien yhteinen järjestö. Mutta olemmeko sitä aidosti? Vai olisiko tässä suhteessa vielä kehittämisen varaa? Onko kaikilla jäsenillä yhtäläiset vaikuttamismahdollisuudet järjestössämme? Tulevatko kaikkien opettajaryhmien tarpeet yhtäläisesti huomioiduiksi - niin suurten kuin pienienkin? Kysymys kohdistuu sekä edunvalvontaan että järjestötoimintaan.
Yhtäläisten vaikuttamismahdollisuuksien kannalta on joitakin asioita, joita on syytä pohtia. Valitsemme OAJ:n valtuustolle puheenjohtajiston vajaan kolmen viikon kuluttua. Miksi valtuuston puheenjohtajaksi voidaan käytännössä valita vain ns. ysiläinen? Onko tämä todellista demokratiaa? Milloin näemme lastentarhanopettajan valtuuston puheenjohtajistossa? Voiko opettajan taustaryhmä todellakin olla este joihinkin tehtäviin, kuten valtuuston puheenjohtajaksi? Asiaa on ainakin tasa-arvon kannalta todellakin syytä pohtia. Osa näistä vaikutusmahdollisuuksia rajaavista sopimuksista on julkisia, osa enemmän tai vähemmän salaisia, tai hiljaisesti hyväksyttyjä. Minun käsitykseni demokratiasta on se, että kaikilla jäsenillä tulee olla samat mahdollisuudet vaikuttaa. Yhtenäisyyden vahvistaminen on minulle erittäin tärkeä tavoite. Yhtenäisyydellä saamme aikaan sen, että järjestömme on entistä vahvempi yhteiskunnallinen keskustelija ja sivistyspoliittinen vaikuttaja.
Olemme parhaillaan uudistamassa organisaatiotamme siten, että alueyhdistysmalli on lyömässä itsensä lopullisesti läpi. Tällöin on myös rohkeasti uskallettava purkaa vanhoja rakenteita alta pois. Tässä yhteydessä on syytä tarkastella myös valtuustovaalien tulevaisuutta - voisimmeko toteuttaa vaalit jatkossa kokonaan tai ainakin osittain alueyhdistyksittäin? Tuntuu erikoiselta, jos esimerkiksi toimintansa lopettaneet ysi-piirit "herätetään henkiin" neljän vuoden välein vain valtuustovaaleja varten. Asiassa on käynnistettävä selvitystyö ja luotava uusia malleja, joista voimme valita parhaan - tai päätyä nykyiseen, jos se osoittautuu perustelluksi. Joka tapauksessa on mietittävä, miten eri opettajaryhmien yhteisöllisyyttä saadaan kehitettyä huomattavasti nykyistä tiiviimmäksi. Nyt siis purkamaan raja-aitoja, ei ylläpitämään niitä!
torstai 29. huhtikuuta 2010
Yliopistoneuvottelujen kiemuroista
Yliopistojen työehtosopimusneuvottelut nousivat jälleen eilen esille puheenjohtajaehdokkaiden paneelissa Jämsässä. On hämmästyttävää, että asiaan joudutaan palaamaan kerran toisensa jälkeen, ja neuvotteluista vastanneilla henkilöillä, ennenkaikkea neuvottelujohtaja Risto Kankaalla, näyttää olevan suuria vaikeuksia ottaa vastuuta tapahtuneesta. Tämän vuoksi katson tärkeäksi palata asiaan vielä kerran.
Neuvottelujohtaja Kangas esitti eilen, että sopimus on hyväksytty normaalissa järjestyksessä, ja että saavutettu sopimus on tasoltaan kohtuullinen, muita sopimusaloja vastaava. Jälkimmäinen väite vastaa todellisuutta, vaikka katsonkin JUKO:n neuvottelutoiminnan olleen varsinkin OAJ:läisten yliopistolaisten näkökulmasta kunnianhimotonta "torjuntavoiton" tavoittelua. Ensimmäinen väite sen sijaan antaa hyvin huolestuttavan kuvan JUKO:n neuvottelutoiminnasta, sillä näytelmän loppuvaiheet eivät todellakaan sujuneet "normaalissa järjestyksessä". JUKO:n neuvottelijat ilmoittivat öiseen aikaan täysin yllättäen neuvottelutuloksen saavuttamisesta, vaikka OAJ:läisten jäsenten kynnyskysymykset jäivät auki, tyhjän paperin varaan. Herää kysymys, miksi neuvotteluja ei hoidettu kunnolla loppuun? Itse olisin menetellyt vastaavassa tilanteessa niin, että olisin ilmoittanut neuvottelutuloksen olevan hyväksyttävissä, kun kaikki asiat on kirjattu paperille ja yhdessä hyväksytty. Aikaa tähän oli tuossa vaiheessa vielä viikko - miksi siis ylipäätään neuvoteltiin yöllä? Miksi lakon peruuntumisesta ilmoitettiin samassa yhteydessä ilman asiaan kuuluvia valtuuksia?
Avoimia kysymyksiä jää liian paljon. Eikö olisi reilumpaa todeta tapahtunut, ja sitten tavoitella aidosti parempaa neuvottelutoimintaa? Myöskin OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi ja neuvottelupäällikkö Juha Jäske pitivät Opettaja-lehden mukaan "syntynyttä tilannetta ainutlaatuisena" - tämä kertoo karua kieltä siitä, hyväksyttiinkö sopimus "normaalissa järjestyksessä".
On totta, että olin itsekin lopulta hyväksymässä neuvottelutulosta. Tämä tapahtui kuitenkin vasta sen jälkeen, kun OAJ:n hallitus oli kertaalleen hylännyt sen. Vasta sen jälkeen saatiin meidän jäsenistömme kannalta oleelliset asiat kuntoon - lähinnä OAJ:n omin voimin. Niihin voimiin minäkin tällä kertaa kuuluin.
Neuvottelujohtaja Kangas esitti eilen, että sopimus on hyväksytty normaalissa järjestyksessä, ja että saavutettu sopimus on tasoltaan kohtuullinen, muita sopimusaloja vastaava. Jälkimmäinen väite vastaa todellisuutta, vaikka katsonkin JUKO:n neuvottelutoiminnan olleen varsinkin OAJ:läisten yliopistolaisten näkökulmasta kunnianhimotonta "torjuntavoiton" tavoittelua. Ensimmäinen väite sen sijaan antaa hyvin huolestuttavan kuvan JUKO:n neuvottelutoiminnasta, sillä näytelmän loppuvaiheet eivät todellakaan sujuneet "normaalissa järjestyksessä". JUKO:n neuvottelijat ilmoittivat öiseen aikaan täysin yllättäen neuvottelutuloksen saavuttamisesta, vaikka OAJ:läisten jäsenten kynnyskysymykset jäivät auki, tyhjän paperin varaan. Herää kysymys, miksi neuvotteluja ei hoidettu kunnolla loppuun? Itse olisin menetellyt vastaavassa tilanteessa niin, että olisin ilmoittanut neuvottelutuloksen olevan hyväksyttävissä, kun kaikki asiat on kirjattu paperille ja yhdessä hyväksytty. Aikaa tähän oli tuossa vaiheessa vielä viikko - miksi siis ylipäätään neuvoteltiin yöllä? Miksi lakon peruuntumisesta ilmoitettiin samassa yhteydessä ilman asiaan kuuluvia valtuuksia?
Avoimia kysymyksiä jää liian paljon. Eikö olisi reilumpaa todeta tapahtunut, ja sitten tavoitella aidosti parempaa neuvottelutoimintaa? Myöskin OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi ja neuvottelupäällikkö Juha Jäske pitivät Opettaja-lehden mukaan "syntynyttä tilannetta ainutlaatuisena" - tämä kertoo karua kieltä siitä, hyväksyttiinkö sopimus "normaalissa järjestyksessä".
On totta, että olin itsekin lopulta hyväksymässä neuvottelutulosta. Tämä tapahtui kuitenkin vasta sen jälkeen, kun OAJ:n hallitus oli kertaalleen hylännyt sen. Vasta sen jälkeen saatiin meidän jäsenistömme kannalta oleelliset asiat kuntoon - lähinnä OAJ:n omin voimin. Niihin voimiin minäkin tällä kertaa kuuluin.
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Haastaja?
Viime viikon Helsingin Sanomissa julkaistiin uutinen OAJ:n puheenjohtajavalinnasta. Uutisoinnissa kuvailtiin ehdokkaita sangen niukasti, mutta huomio kiinnittyi siihen, että "eräiden arvioiden mukaan Kangas ja Luukkainen ovat suosikkeja, Lempiäinen ja Koppanen enemmän haastajia". On vaikea arvioida, mistä lähteestä väittämä on peräisin, ja mitkä tahot ovat noita "eräiden arvioiden" esittäjiä. Yksilöimättömiä lähteitä ei kuitenkaan missään asiassa voi pitää luotettavina. Enintään niillä voidaan ajatella olevan jonkinlainen mielipidettä muokkaava vaikutus, joskin vähäinen sellainen.
Valinnan tekevät OAJ:n valtuutetut, joilla toivottavasti on riittävästi mahdollisuuksia perehtyä ehdokkaitten ajatuksiin ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, esimerkiksi esiintymiskykyyn. Itselleni sopii haastajan asema hyvin, mutta ottavatko muut ehdokkaat haasteen vastaan? Olin odottanut, että huhtikuussa käydään vilkasta keskustelua ehdokkaitten kesken puheenjohtajuudesta, edunvalvonnasta, koulutuspolitiikasta ja OAJ:n tulevaisuudesta. Luulisi olevan loogista, että jos ehdokas on innostunut tulevasta mahdollisesta tehtävästään, hän olisi tässä keskustelussa aktiivinen ja haluaisi ottaa asioihin kantaa. Mutta mitenkä onkaan käynyt?
Nykyaikana keskustelua käydään blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Tähän ovat ehdokkaista osallistuneet käytännössä vain minä ja Olli Luukkainen. Kaksi muuta ehdokasta on mitä ilmeisimmin linnoittautunut kannattajajoukkojensa taakse, ainakin heidän blogejaan on turha seurata, koska uusia kirjoituksia niihin ei ilmesty. Jos olen haastaja, täytyy todeta, että vain yksi toinen ehdokas näyttää ottavan haasteen vastaan ottamalla julkisesti kantaa esille nostamiini teemoihin.
Maaliskuussa kiertäneistä kannattajalistoista voi toki pyrkiä tekemään johtopäätöksiä. Valtuutettuja, jotka äänestävät puheenjohtajasta, ei niiltä löydy suuria määriä. Erittäin moni on kertonut edelleen harkitsevansa, ketä äänestää. Nyt on siis oikea aika haastaa myös valtuutetut: tutustukaa ehdokkaisiin avoimin mielin ja tehkää henkilökohtainen, oma ratkaisunne!
Valinnan tekevät OAJ:n valtuutetut, joilla toivottavasti on riittävästi mahdollisuuksia perehtyä ehdokkaitten ajatuksiin ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, esimerkiksi esiintymiskykyyn. Itselleni sopii haastajan asema hyvin, mutta ottavatko muut ehdokkaat haasteen vastaan? Olin odottanut, että huhtikuussa käydään vilkasta keskustelua ehdokkaitten kesken puheenjohtajuudesta, edunvalvonnasta, koulutuspolitiikasta ja OAJ:n tulevaisuudesta. Luulisi olevan loogista, että jos ehdokas on innostunut tulevasta mahdollisesta tehtävästään, hän olisi tässä keskustelussa aktiivinen ja haluaisi ottaa asioihin kantaa. Mutta mitenkä onkaan käynyt?
Nykyaikana keskustelua käydään blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Tähän ovat ehdokkaista osallistuneet käytännössä vain minä ja Olli Luukkainen. Kaksi muuta ehdokasta on mitä ilmeisimmin linnoittautunut kannattajajoukkojensa taakse, ainakin heidän blogejaan on turha seurata, koska uusia kirjoituksia niihin ei ilmesty. Jos olen haastaja, täytyy todeta, että vain yksi toinen ehdokas näyttää ottavan haasteen vastaan ottamalla julkisesti kantaa esille nostamiini teemoihin.
Maaliskuussa kiertäneistä kannattajalistoista voi toki pyrkiä tekemään johtopäätöksiä. Valtuutettuja, jotka äänestävät puheenjohtajasta, ei niiltä löydy suuria määriä. Erittäin moni on kertonut edelleen harkitsevansa, ketä äänestää. Nyt on siis oikea aika haastaa myös valtuutetut: tutustukaa ehdokkaisiin avoimin mielin ja tehkää henkilökohtainen, oma ratkaisunne!
tiistai 20. huhtikuuta 2010
OAJ:n puheenjohtajasta yhteiskunnallinen vaikuttaja
OAJ:n tulevasta puheenjohtajasta käytävä keskustelu on siirtynyt vaiheeseen, jossa todella keskustellaan puheenjohtajan tehtävästä ja ehdokkaiden ominaisuuksista suhteessa määriteltyyn tehtävään.
Itse näen tämän asian monipuolisesti ja laajasti. On harkitsematonta, ellei suoranainen virhe, että joillakin tahoilla puheenjohtajan tehtävä määritellään hyvin kapeasta näkökulmasta. Tyypillinen tällainen kapeutunut ajatus on se, että puheenjohtajan tehtävä määritellään lähes pelkästään yhden käsitteen kautta esimerkiksi toteamalla, että "OAJ:n puheenjohtaja on edunvalvoja". Tällöin on pakko esittää myöskin kysymys: Miten määritellään käsite "edunvalvoja" tai sen taustakäsite "edunvalvonta"? Käsittävätkö kaikki valintaa suorittavat OAJ:n valtuutetut nuo käsitteet lähimainkaan samalla tavalla? Mitä nuo valvottavat "edut" oikein ovat?
Itselleni ei riitä puheenjohtaja, joka on vain "edunvalvoja" - kyseessä on täysin kunnianhimoton ajatus. Tarvitsemme huomattavasti laajempaa näkemystä puheenjohtajuuteen, jossa asetetaan tavoitteet korkeammalle. Itse haluaisin nähdä järjestöllämme puheenjohtajan, jolla on uskallusta pyrkiä myös laaja-alaiseksi sivistyspoliittiseksi vaikuttajaksi, arvojohtajaksi jota arvostetaan ja kuunnellaan - muuallakin kuin oman jäsenistön keskuudessa. Tällaisesta asemasta käsin on mahdollista hoitaa myös jäsenistön asioita aivan toisella arvovallalla kuin pelkkään edunvalvontaan linnoittautumalla.
Tulevalta puheenjohtajalta vaaditaan toki riittävää kokemusta edunvalvonta- ja järjestötyöstä. Vielä enemmän kuin kokemusta tarvitaan kuitenkin näkemystä, kykyä ajatella oivaltavasti yhteiskunnan jatkuvasti muuttuessa. Lisäksi vaaditaan myös aitoa halua kuulla jäsenistöä ja olla tekemisissä tavallisten opettajien kanssa - siinäkin vaiheessa, kun oma työpaikka on siirtynyt Akavatalolle.
Itse näen tämän asian monipuolisesti ja laajasti. On harkitsematonta, ellei suoranainen virhe, että joillakin tahoilla puheenjohtajan tehtävä määritellään hyvin kapeasta näkökulmasta. Tyypillinen tällainen kapeutunut ajatus on se, että puheenjohtajan tehtävä määritellään lähes pelkästään yhden käsitteen kautta esimerkiksi toteamalla, että "OAJ:n puheenjohtaja on edunvalvoja". Tällöin on pakko esittää myöskin kysymys: Miten määritellään käsite "edunvalvoja" tai sen taustakäsite "edunvalvonta"? Käsittävätkö kaikki valintaa suorittavat OAJ:n valtuutetut nuo käsitteet lähimainkaan samalla tavalla? Mitä nuo valvottavat "edut" oikein ovat?
Itselleni ei riitä puheenjohtaja, joka on vain "edunvalvoja" - kyseessä on täysin kunnianhimoton ajatus. Tarvitsemme huomattavasti laajempaa näkemystä puheenjohtajuuteen, jossa asetetaan tavoitteet korkeammalle. Itse haluaisin nähdä järjestöllämme puheenjohtajan, jolla on uskallusta pyrkiä myös laaja-alaiseksi sivistyspoliittiseksi vaikuttajaksi, arvojohtajaksi jota arvostetaan ja kuunnellaan - muuallakin kuin oman jäsenistön keskuudessa. Tällaisesta asemasta käsin on mahdollista hoitaa myös jäsenistön asioita aivan toisella arvovallalla kuin pelkkään edunvalvontaan linnoittautumalla.
Tulevalta puheenjohtajalta vaaditaan toki riittävää kokemusta edunvalvonta- ja järjestötyöstä. Vielä enemmän kuin kokemusta tarvitaan kuitenkin näkemystä, kykyä ajatella oivaltavasti yhteiskunnan jatkuvasti muuttuessa. Lisäksi vaaditaan myös aitoa halua kuulla jäsenistöä ja olla tekemisissä tavallisten opettajien kanssa - siinäkin vaiheessa, kun oma työpaikka on siirtynyt Akavatalolle.
Ylioppilaskirjoitukset ja pääsykokeet
Julkisuudessa esillä ollut esitys siitä, että ylioppilaskirjoituksilla ryhdyttäisiin korvaamaan pääsykokeita antaa aihetta muutamiin huomioihin. Kyseessä on erittäin merkittävä koulutuspoliittinen uudistus, jossa joudutaan pohtimaan myös lukion tehtävää poikkeuksellisen perusteellisesti.
Miksi lukiota käydään? Onko kyseessä aidosti yleissivistävä oppilaitos, vai valmennuskoneisto pääsykokeiksi muuttuvia ylioppilaskirjoituksia varten? Omien lukiolaisteni kanssa olemme keskustelleet asiasta, ja monet kokevat lukion perustehtävän muuttuvan huomattavasti. Jo lukion alusta saakka on mietittävä, mitkä ovat "tärkeitä" aineita, ja mitkä eivät ole sitä. Toki näin on ollut nykyisinkin, ainakin jossakin määrin, mutta nyt tilanne epäilemättä muuttuu. On selvää, että uudistus tulee toteutuessaan vaikuttamaan myös lukiolaisten kurssivalintoihin. Näin joidenkin aineiden opettajien työllisyys tulee paranemaan, toisten heikkemään. Näin siis koulutuspolitiikka kohtaa jälleen edunvalvonnan. Lisäksi lukion opinto-ohjaajien työmäärä tulee kasvamaan, ja näin tulee tapahtumaan myös lukion ryhmänohjaajien kohdalla.
Olemme siis jälleen tilanteessa, jossa koulutuspoliittiset uudistukset ovat lisäämässä lukion opettajien työmäärää ja vastuuta. Lukion opettajat eivät ole saaneet korvausta edellisestäkään "kierroksesta" (edellinen ylioppilaskirjoitusuudistus), ja ovat syystäkin huolissaan. Missä viipyvät ansaitut korvaukset lisätöistä?
Uudistuksella on oikealla tavalla hoidettuna varmasti myös myönteisiä vaikutuksia. On kuitenkin syytä pohtia, onko niitä tarpeeksi, jotta perusteet toimenpiteelle ovat riittäviä.
Miksi lukiota käydään? Onko kyseessä aidosti yleissivistävä oppilaitos, vai valmennuskoneisto pääsykokeiksi muuttuvia ylioppilaskirjoituksia varten? Omien lukiolaisteni kanssa olemme keskustelleet asiasta, ja monet kokevat lukion perustehtävän muuttuvan huomattavasti. Jo lukion alusta saakka on mietittävä, mitkä ovat "tärkeitä" aineita, ja mitkä eivät ole sitä. Toki näin on ollut nykyisinkin, ainakin jossakin määrin, mutta nyt tilanne epäilemättä muuttuu. On selvää, että uudistus tulee toteutuessaan vaikuttamaan myös lukiolaisten kurssivalintoihin. Näin joidenkin aineiden opettajien työllisyys tulee paranemaan, toisten heikkemään. Näin siis koulutuspolitiikka kohtaa jälleen edunvalvonnan. Lisäksi lukion opinto-ohjaajien työmäärä tulee kasvamaan, ja näin tulee tapahtumaan myös lukion ryhmänohjaajien kohdalla.
Olemme siis jälleen tilanteessa, jossa koulutuspoliittiset uudistukset ovat lisäämässä lukion opettajien työmäärää ja vastuuta. Lukion opettajat eivät ole saaneet korvausta edellisestäkään "kierroksesta" (edellinen ylioppilaskirjoitusuudistus), ja ovat syystäkin huolissaan. Missä viipyvät ansaitut korvaukset lisätöistä?
Uudistuksella on oikealla tavalla hoidettuna varmasti myös myönteisiä vaikutuksia. On kuitenkin syytä pohtia, onko niitä tarpeeksi, jotta perusteet toimenpiteelle ovat riittäviä.
Puheenjohtajakiertueelta
Viime viikolla oli OAJ-Pohjois-Karjalan järjestämä tilaisuus, jonne puheenjohtajaehdokkaita oli pyydetty paikalle. Jo ennalta oli tiedossa, että Päivi Koppanen ei ollut tulossa paikalle. Yllättäen Joensuuhun saapui kuitenkin minun lisäkseni vain Olli Luukkainen. Saimme siis molemmat reilusti aikaa vastata kenttäväen kysymyksiin, ja keskustelusta muodostui monipuolinen ja antoisa. Paikalla oli myös tyytymätöntä yliopistoväkeä, jotka selvästi kaipasivat vastauksia siihen, miksi sopimustoiminta ei heitä tyydytä.
Järjestömme viestinnän tehostamisen tarve tuli keskustelussa esille. Puheenjohtajan on seurattava aikaansa, hänen on välttämätöntä hallita moderni mediamaailma ja kyettävä sopeutumaan sosiaalisen median asettamiin vaatimuksiin. Hänen on myös oltava aidosti innostunut nykyaikaisen median tarjoamista monista mahdollisuuksista. Koulutuspolitiikka oli vahvasti esille keskustelussa. Itse korostin mm. sitä, että opettajankoulutuksen laadusta ei tule tinkiä ja opettajankoulutuksen rahoitusta on vahvistettava. Toisaalta opettajatarve on kartoitettava huolella - suoraan työttömiksi jääviä opettajia ei kannata kouluttaa. Tällöin tietysti tulevan tuntijaon vaikutuksia on arvioitava huolella. Koulutuspoliittiset muutokset on kyettävä edunvalvonnassa ottamaan huomioon jo silloin, kun niitä suunnitellaan, ei vuosien viiveellä, kuten nyt on tapahtunut.
Paikallisen sopimisen lisäämiseen pyydettiin ehdokkaiden kantoja. Itse katson, että liukumia mahdollistavat ratkaisut ovat sinänsä tarpeen nykyaikaisessa palkkapolitiikassa, mutta eivät itsetarkoituksena. On asioita, jotka on saatava sovittua keskustasolla. Paikalliseen sopimiseen liittyy myös se, että paikallisilla toimijoilla on oltava aikaa ja resursseja sopimustoimintaan - muuten yhtälö ei toimi. Myös kokonaistyöaika ja opetusvelvollisuudet puhuttivat. Kerroin yleisölle, mitä järjestömme on näiden asioiden ympärillä viime vuosina tehnyt - lähinnä selvityksiä. Näin suuret muutokset ovat kuitenkin hyvin pitkäjänteisiä, ja lähivuosien talouskasvuennusteet eivät mahdollista suurisuuntaisia muutoksia. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että keskustelu näistä tärkeistä asioista pitäisi haudata.
Ehdokkaiden esittelyvideot ovat katsottavissa OAJ:n kotisivuilla. Katso, ja tee oma arviosi esimerkiksi ehdokkaiden kyvystä luontevaan esiintymiseen!
Järjestömme viestinnän tehostamisen tarve tuli keskustelussa esille. Puheenjohtajan on seurattava aikaansa, hänen on välttämätöntä hallita moderni mediamaailma ja kyettävä sopeutumaan sosiaalisen median asettamiin vaatimuksiin. Hänen on myös oltava aidosti innostunut nykyaikaisen median tarjoamista monista mahdollisuuksista. Koulutuspolitiikka oli vahvasti esille keskustelussa. Itse korostin mm. sitä, että opettajankoulutuksen laadusta ei tule tinkiä ja opettajankoulutuksen rahoitusta on vahvistettava. Toisaalta opettajatarve on kartoitettava huolella - suoraan työttömiksi jääviä opettajia ei kannata kouluttaa. Tällöin tietysti tulevan tuntijaon vaikutuksia on arvioitava huolella. Koulutuspoliittiset muutokset on kyettävä edunvalvonnassa ottamaan huomioon jo silloin, kun niitä suunnitellaan, ei vuosien viiveellä, kuten nyt on tapahtunut.
Paikallisen sopimisen lisäämiseen pyydettiin ehdokkaiden kantoja. Itse katson, että liukumia mahdollistavat ratkaisut ovat sinänsä tarpeen nykyaikaisessa palkkapolitiikassa, mutta eivät itsetarkoituksena. On asioita, jotka on saatava sovittua keskustasolla. Paikalliseen sopimiseen liittyy myös se, että paikallisilla toimijoilla on oltava aikaa ja resursseja sopimustoimintaan - muuten yhtälö ei toimi. Myös kokonaistyöaika ja opetusvelvollisuudet puhuttivat. Kerroin yleisölle, mitä järjestömme on näiden asioiden ympärillä viime vuosina tehnyt - lähinnä selvityksiä. Näin suuret muutokset ovat kuitenkin hyvin pitkäjänteisiä, ja lähivuosien talouskasvuennusteet eivät mahdollista suurisuuntaisia muutoksia. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että keskustelu näistä tärkeistä asioista pitäisi haudata.
Ehdokkaiden esittelyvideot ovat katsottavissa OAJ:n kotisivuilla. Katso, ja tee oma arviosi esimerkiksi ehdokkaiden kyvystä luontevaan esiintymiseen!
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Vaalipaneelitunnelmia
Toissapäivänä järjestettiin OAJ:n puheenjohtajaehdokkaiden paneelikeskustelu, jota veti aamu-tv:stä tuttu Lauri Karhuvaara. Myös tulevilla valtuutetuilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ehdokkaille. Paikalla olivat siis uudet valtuutetut ja väkeä OAJ:n toimistosta.
Paneelia ovat blogeissaan käsitelleet ainakin Kari Kinnunen http://www.karikinnunen.blogspot.com/ ja Martti Hellström http://www.pedagogiikkaa.blogspot.com/ Lukekaapa kollegoitten arvioita!
Itse koen olevani etuoikeutettu, kun minulla oli mahdollisuus osallistua tuohon tilaisuuteen. Tilanteesta muodostui hieno, ja varsinkin saamani positiivinen palaute on ollut upea kokemus! Monet kuulijat tutustuivat nyt ensimmäisen kerran minuun "livenä", ja onnistuin mielestäni nostamaan hyvin minulle tärkeitä teemoja esille.
Koska emme olleet saaneet varsinaisia kysymyksiä etukäteen, tilanteesta muodostui tiivis ja hektinen, ja juuri tuollaisessa tilanteessa ihminen on mielestäni aidoimmillaan. Kykeneekö hän reagoimaan riittäävän nopeasti? Ymmärtääkö hän kysymykset oikein? Kykeneekö hän esittämään muutakin, kuin valmiita vastauksia? Miten hän selviää kritiikistä ja yllättävistä kysymyksistä?
Mielestäni erotuin joissakin asioissa muista ehdokkaista. Esitin ajatuksen OAJ:n puheenjohtajasta "tiiminvetäjänä", jonka tehtävä on kyetä luovaan ja innostavaan ajatteluun, ja näin myöskin innostaa muita toimijoita. Hänen on kyettävä näkemään tulevaisuuteen ennen muita. Puheenjohtajan keskeiseksi ominaisuudeksi ei riitä pelkkä "kokemus", varsinkin kun kaikilla ehdokkailla on sitä vähintäänkin riittävästi. Joidenkin ehdokkaiden taustajoukot ovat tässä mielestäni ajautuneet sivuun arvioidessaan tämän riittävän valinnan perusteeksi. Puheenjohtajan tehtävän hallitsemiseen ei tarvita vuosikymmenien hautautumista Akava-talon neuvotteluorganisaation syövereihin. Tärkeämpi ominaisuus on se, että on järjestötyön ohella tehnyt jatkuvasti oikeaa opettajan työtä. Kun on vuosikaudet tehnyt omaa työtään leikkaukset ja säästöt niskassaan, tietää, mistä oikeasti on kyse.
Nostin esille myös järjestömme sisäisen itsekritiikin tarpeen.On varsin turhaa, että jatkuvasti hehkutamme toisillemme, miten erinomaisesti olemme onnistuneet - varsinkin, kun toivomisen varaa on useinkin jäänyt varsin paljon. Paikalliset toimijat nääntyvät paikalliseen sopimiseen ja lisääntyviin tehtäviinsä. Heistä järjestömme tulee olla kiinnostunut. Heihin tulee panostaa, ja luottamuspohjalta valittujen henkilöiden vaikutusmahdollisuuksia tulee korostaa. Muuten motivaatio hiipuu. Tähän kriittiseen ajatteluun eivät muut ehdokkaat mielestäni olleet valmiita.
Mielenkiintoinen episodi oli keskustelu, jossa nostin esille JUKO:n epäonnistumisen yliopistojen sopimusneuvotteluissa. Itselleni ei yliopistojen neuvotteluissa missään vaiheessa riittänyt "torjuntavoiton" tavoittelu. En olisi tähän asiaan enää palannut, ellei Risto Kangas olisi yrittänyt vierittää syytä tai ainakin osavastuuta "OAJ:n saunaan lähteneelle neuvottelijalle". Tosiasia kuitenkin on, että sitä ennen oli tullut selväksi, että neuvottelutulosta ei voi allekirjoittaa, mikäli jonkin ryhmän kannalta keskeiset asiat ovat auki. Nyt kyse oli ikävä kyllä kaiken lisäksi OAJ-läisistä ryhmistä. Miksi tämän myyttisen "saunaan lähteneen neuvottelijan" olisi pitänyt tuossa tilanteessa jäädä käytävälle odottamaan, kun varsinaiset neuvottelijat sulkeutuivat neuvotteluhuoneeseen? Vastuu kuitenkin jäi siinä tilanteessa JUKO:lle, ja siitä olisi mielestäni asianomaisen järjestön edustaja voinut reilusti ottaa täyden vastuun. Kaiketi hänkin on tuona yönä ollut neuvottelijoiden tavoitettavissa?
Moni jäi toivomaan, että paneeli olisi jatkunut vielä hieman pidempään, esimerkiksi parikymmentä minuuttia. Näin olisimme päässeet keskustelemaan syvällisesti myös järjestömme toiminnan kehittämisestä ja uudistustarpeista.
Paneelia ovat blogeissaan käsitelleet ainakin Kari Kinnunen http://www.karikinnunen.blogspot.com/ ja Martti Hellström http://www.pedagogiikkaa.blogspot.com/ Lukekaapa kollegoitten arvioita!
Itse koen olevani etuoikeutettu, kun minulla oli mahdollisuus osallistua tuohon tilaisuuteen. Tilanteesta muodostui hieno, ja varsinkin saamani positiivinen palaute on ollut upea kokemus! Monet kuulijat tutustuivat nyt ensimmäisen kerran minuun "livenä", ja onnistuin mielestäni nostamaan hyvin minulle tärkeitä teemoja esille.
Koska emme olleet saaneet varsinaisia kysymyksiä etukäteen, tilanteesta muodostui tiivis ja hektinen, ja juuri tuollaisessa tilanteessa ihminen on mielestäni aidoimmillaan. Kykeneekö hän reagoimaan riittäävän nopeasti? Ymmärtääkö hän kysymykset oikein? Kykeneekö hän esittämään muutakin, kuin valmiita vastauksia? Miten hän selviää kritiikistä ja yllättävistä kysymyksistä?
Mielestäni erotuin joissakin asioissa muista ehdokkaista. Esitin ajatuksen OAJ:n puheenjohtajasta "tiiminvetäjänä", jonka tehtävä on kyetä luovaan ja innostavaan ajatteluun, ja näin myöskin innostaa muita toimijoita. Hänen on kyettävä näkemään tulevaisuuteen ennen muita. Puheenjohtajan keskeiseksi ominaisuudeksi ei riitä pelkkä "kokemus", varsinkin kun kaikilla ehdokkailla on sitä vähintäänkin riittävästi. Joidenkin ehdokkaiden taustajoukot ovat tässä mielestäni ajautuneet sivuun arvioidessaan tämän riittävän valinnan perusteeksi. Puheenjohtajan tehtävän hallitsemiseen ei tarvita vuosikymmenien hautautumista Akava-talon neuvotteluorganisaation syövereihin. Tärkeämpi ominaisuus on se, että on järjestötyön ohella tehnyt jatkuvasti oikeaa opettajan työtä. Kun on vuosikaudet tehnyt omaa työtään leikkaukset ja säästöt niskassaan, tietää, mistä oikeasti on kyse.
Nostin esille myös järjestömme sisäisen itsekritiikin tarpeen.On varsin turhaa, että jatkuvasti hehkutamme toisillemme, miten erinomaisesti olemme onnistuneet - varsinkin, kun toivomisen varaa on useinkin jäänyt varsin paljon. Paikalliset toimijat nääntyvät paikalliseen sopimiseen ja lisääntyviin tehtäviinsä. Heistä järjestömme tulee olla kiinnostunut. Heihin tulee panostaa, ja luottamuspohjalta valittujen henkilöiden vaikutusmahdollisuuksia tulee korostaa. Muuten motivaatio hiipuu. Tähän kriittiseen ajatteluun eivät muut ehdokkaat mielestäni olleet valmiita.
Mielenkiintoinen episodi oli keskustelu, jossa nostin esille JUKO:n epäonnistumisen yliopistojen sopimusneuvotteluissa. Itselleni ei yliopistojen neuvotteluissa missään vaiheessa riittänyt "torjuntavoiton" tavoittelu. En olisi tähän asiaan enää palannut, ellei Risto Kangas olisi yrittänyt vierittää syytä tai ainakin osavastuuta "OAJ:n saunaan lähteneelle neuvottelijalle". Tosiasia kuitenkin on, että sitä ennen oli tullut selväksi, että neuvottelutulosta ei voi allekirjoittaa, mikäli jonkin ryhmän kannalta keskeiset asiat ovat auki. Nyt kyse oli ikävä kyllä kaiken lisäksi OAJ-läisistä ryhmistä. Miksi tämän myyttisen "saunaan lähteneen neuvottelijan" olisi pitänyt tuossa tilanteessa jäädä käytävälle odottamaan, kun varsinaiset neuvottelijat sulkeutuivat neuvotteluhuoneeseen? Vastuu kuitenkin jäi siinä tilanteessa JUKO:lle, ja siitä olisi mielestäni asianomaisen järjestön edustaja voinut reilusti ottaa täyden vastuun. Kaiketi hänkin on tuona yönä ollut neuvottelijoiden tavoitettavissa?
Moni jäi toivomaan, että paneeli olisi jatkunut vielä hieman pidempään, esimerkiksi parikymmentä minuuttia. Näin olisimme päässeet keskustelemaan syvällisesti myös järjestömme toiminnan kehittämisestä ja uudistustarpeista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
